16 syyskuuta, 2017

rolloelämää

Jonkin aikaa rolloelämää takana. Tykkään yksinasumisesta vaikka se tuokin oman vastuunsa. Joka aamu kämpän ovea sulkiessa tarkistaa viidettäkymmenettä kertaa että avaimet on mukana. Ruokaa tekee aina vahingossa liikaa niin että siitä syö heti kerralla muutaman päivän.
Kaupunki on myös kiva, just sopivan kokoinen. Aluksi sai kulkea puhelimen navigaattorin kanssa vaikka määränpäähän olisi ollut alle kilometri. Nyt alkaa jo oppimaan missä mikäkin paikka on.

Lentopallo alkaa tekemään paluuta mun elämään kun ensviikolla ois tarkoituksena taas käydä vähän pelaamassa pienen tauon jälkeen. Saatan myös pelailla täällä hieman säbää jossain vaiheessa.
Kuluneella viikolla tehtiin myös pikku retki luokan kanssa. Maanantaina aamulla suuntana Miekojärvi - 76kilsaa pyörällä. Siellä vietettiin loppu maanantai, koko tiistai ja keskiviikkona aamulla sama 76kilsaa takaisin. Illalla olo oli väsynyt mutta sitäkin kiitollisempi. Meidän luokka on ihan mahtava.

All in all, oon niin onnellinen päätöksestä lähteä rolloon, mulla on täällä kaikki hyvin. ❤️
Untitled

24 heinäkuuta, 2017

muutosten aika

Muutokset kuuluu elämään ja niitä tulee meille kaikille eteen. Isoja sekä pieniä. Niiden hetkellä täytyy miettiä omia valintojaan. Palaako siihen tuttuun, turvalliseen ja ehkä tylsäänkin vaihtoehtoon, vai lähteekö uutta, tuntematonta ja ehkä hieman pelottavaakin tietä kohti?
Mutta oikeastihan muutokset ovat niitä, jotka kasvattavat meitä eniten. Ne ovat niitä hetkiä jolloin opimme elämästä sekä itsestämme eniten. Vaikka kuinka turvalliselta se tuntuisikin pysyä aina siinä tutussa tilanteessa, joskus täytyy ottaa se askel kohti tuntematonta. Sen aika koittaa joka tapauksessa.

Untitled

"Some steps need to be taken alone. It's the only way really figure out where you need to go and who you need to be."

Voin myöntää että itsellä ajatus siitä, että muutan elokuussa 500km päähän kotoa Rovaniemelle  - tästä kaikesta tutusta ja turvallisesta - pelottaa. Turha sitä on kieltää. Mutta silti, nyt tuntuu siltä että se askel on otettava. Jos tätä askelta en ottaisi, tiedän että katuisin sitä. Tiedän myös, että tämä kyseinen päätös voi olla elämäni paras, mutta samalla huonoin. Sitä ei kukaan tiedä. Ja hei, kotiin pääsee aina, se on mulle opetettu. Tänne jää perhe sekä kavereita mutta onneks nykyajan sosiaalinen media pitää mut ajantasalla kaikesta ja niiden kautta yhteydenpito on helppoa.
Tästä kaikesta huolimatta oon tosi innoissani, pääsen muuttamaan omaan kotiin ja elämään täysin itsenäistä elämää. Toki mukana tulee paljon vastuuta, mutta joskus sitäkin on otettava ja se kasvattaa. Rovaniemi vaikuttaa just kivalta kaupungilta lukuisine liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksinen joten kuukauden verran enää niin pääsen totuttelemaan uuteen ympäristöön ja kaupunkiin mitä saan seuraavat vuodet kutsua mun kodiksi 💛. (Vaikkakaan Kauhava ei lähde mun sydämestä minnekkään ja tuun siltikin viettämään täälä vielä useat viikonloput)

Untitled

16 huhtikuuta, 2017

kevään ajatuksia

Oon kirjottanut tänne aiemmin jo tulevaisuudesta. Totesin jos silloin kuinka pelottava asia se on. Sua odottaa asioita joista sulla ei oo mitään tietoa. Nyt tämä sama asia on taas käsillä. Yhteishaku on tehty ja niiltä osin päätöksiä tulevaisuuden kannalta on jo tehty. Tällä kertaa hakukohteisiin päätyi fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja.

Muutama ilta sitten meitin kaikenlaista. Tajusin miten paljon elämä on puolen vuoden aikana muuttunut, ja miten paljon se tulee vielä muuttumaan. Ajatuksena nimittäin olisi, että avautuupa mulle koulupaikka tai ei, niin suunta on pois kotipaikkakunnalta. Ja se pelottaa. Toki mikään ei ole vielä varmaa, mutta nyt pidemmän aikaa ajatus on sellainen ollut. Mikäli niin tulee tapahtumaan niin kaikki muuttuu.. Ja vaikka tällä hetkellä mun elämää kuvaa lähinnä sanat työ, lukeminen ja hektisyys, niin silti oon onnellinen. Oon yrittänyt saada sen elämänasenteen itelleni, että turha stressata asioista mihin ei voi ite vaikuttaa. Joo, voin myöntää että tällä hetkellä mua jänskättää ja pelottaa esivalintakoe, niin silti yritän vaan olla ajattelematta sitä. Luen niin hyvin kuin pystyn ja se riittää mihin riittää. Tärkeintä on, että tiedän itse tehneeni parhaani.

Ja kaikkeen täytyy osata suhtautua avoin mielin. Oli mulla suuntana sitten Rovaniemi, Australia tai mitä tahansa siltä väliltä - yritän ajatella että kaikki mitä kokee niin se kasvattaa. Ja niin se onkin. Muistakaa nauttia elämästä, ja niistä pienimmistäkin ilon asioista mitä siinä on. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Naura. Elä. Nauti. ❤

Untitled